Joku tolkku -koulutuksessa aineistona ovat osallistujien omat tekstit. Tähän osallistujat suhtautuvat kahdella tapaa:
Omien tekstien analysointi oli ehkä ainoa asia, josta en tykännyt.
Ja toisaalta:
Pidin koulutuksesta erittäin paljon. Se oli hyödyllinen ja hauska. Antoisaa oli, että pureuduttiin juuri meidän yhtiössämme oleviin tyypillisiin ongelmakohtiin.
Onneksi jälkimmäiset kommentit ovat yleisempiä, mutta aina silloin tällöin löytyy joku, joka ahdistuu tekstien ruodinnasta.
Me valmentajat pyrimme tietenkin esittämään asiat rakentavasti. Tähän on viisi keinoa:
- Esimerkit täytyy koota tasaisesti jokaiselta osallistujalta, ei vain yhdeltä kirjoittajalta.
- Tekstikatkelmien pitää edustaa organisaation yleistä tasoa, eikä esille saa poimia yksittäisiä surkeimpia epäonnistumisia.
- Esimerkit on katkottava niin, että lähtökohtaisesti kirjoittajaa ei tunnista. (Tämä ei tietenkään ole aina mahdollista.)
- Esimerkkejä pitää ruotia lempeästi. Tekstien pilkkaamisella ei saavuta mitään.
- Valmentaja korostaa aina, että esimerkit ovat näytteitä yhteisestä kielestä, ei yksittäisen osallistujan tyylistä. Usein kannattaa puhua me-muodossa: ”Näinhän me monesti kirjoitamme.”
Myönnän silti, että metodimme ei sovi kaikkiin organisaatioihin. En suosittele Joku tolkku -valmennusta sellaiselle asiakkaalle, jossa osallistujat ovat arkoja tai ammatti-identiteetiltään epävarmoja.
Parhaimmillaan valmennuksemme on asiantuntijayksiköissä, joissa ihmisillä on vahva substanssiosaaminen ja ammatillinen itsetunto. Silloin he kestävät tekstien ruodinnan paremmin.