Kerran tai pari vuodessa saamme joltakulta osallistujalta palautetta siitä, että kolmen tunnin koulutuksen olisi voinut ahtaa kolmeen varttiin. ”Seassa oli liikaa tarinoita ja höpöhöpöä.”

Väärin.

Tämän sorttisen palautteen antajilla on harhaisia oletuksia oppimisesta:

• ”Ihminen omaksuu saman tien kaiken sen tiedon, mitä hänen päähänsä kaadetaan.”
• ”Vain fakta on tärkeää.”
• ”Kun ihminen kerran kuulee neuvon, hän ilman muuta ryhtyy käyttämään sitä.”
• ”Taukojen pitäminen on ajan haaskausta.”

Mikään psykologian tai kasvatustieteen tutkimus ei kuitenkaan tue tällaista ihmiskuvaa. Päinvastoin – oppimistapamme on jotain aivan muuta:

• Tarinat ja kertomukset tehostavat oppimista ja mieleenpainamista. Voit lukea lisää Chip & Dan Heathin kirjasta Made to Stick, 2007.
• Oppimiseen tarvitaan väljyyttä. Aivot turtuvat tiukkaan faktatykitykseen, minkä vuoksi välissä on pakko olla huumoria tai muuta ”höpöhöpöä”. Tätä on tutkittu runsaasti esimerkiksi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella.
• Oppiminen tehostuu, kun oppijalla on positiivinen tunnetila. Vastaavasti kiireen ja stressin kokemukset hidastavat oppimista. Tästä saat lisätietoa muun muassa Kari Uusikylän ja Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksista.

Kolmen vartin faktatykitykset ovat ajan ja rahan haaskausta. Osallistujat tuijottavat aivot puuduksissa dioja, jotka vaihtuvat parin minuutin välein. Kouluttaja sopottaa asialistaansa läpi kelloaan vilkuillen, eikä kenelläkään ole seuraavana päivänä mitään muistikuvaa käsitellyistä asioista.

Yhtä hyvin voisi heittää setelinsä sianruoaksi.

Viisaampaa on hankkia kolmetuntinen, napakka koulutus. Siinä voimme varmistaa oppimisen keskusteluilla, tapausesimerkeillä, harjoituksilla ja tarinoilla. Asiaa silti riittää, eikä tyhjäkäyntiä ole.

Meillä on kaiken lisäksi hyvä takuu: jos osallistujat pitävät koulutustamme tylsänä tai hyödyttömänä, emme laskuta mitään.